SILMÄTARKASTUS: MITÄ, MIKSI, MILLOIN 

Aluksi kannattaa kääntää ajatus kohti yleisiä periytyvyysperiaatteita. Rotukoirien jalostus on ollut ja on myös tulevaisuudessa oleva määrätietoista pyrkimystä rodun ihannekoiraan , joko ulkonäöllisesti tai käyttöominaisuuksiltaan. Jalostuksessa kiinnitetään huomio vain tiettyihin yksilön ominaisuuksiin ja muu jää taka-alalle. Useissa roduissa jalostusmateriaali on hyvin kapea, siis koirat ovat sukulaisia keskenään ja niiden geeniperimä on hyvin samanlainen. Kaikissa eläimissä ja myös meissä ihmisissä on sairautta-aiheuttavia geenejä. Jos yksilössä on vain yksi sairausgeeni ja se on sairauden kantaja, ei tule mitään oireita paitsi sukupuoleen sidotuissa sairauksissa. Mutta tilanne pahenee, jos sekä narttu että uros ovat kantajia, tällöin jälkeläisistä osa saa molemmilta vanhemmiltaan sairausgeenin ja silloin ne saavat ko. sairauden. Siis terveet vanhemmat ja sairaita pentuja , näinhän ei toivota tapahtuvan.
Samat periytyvyyssäännöt pätevät myös silmäsairauksissa. Monien rotujen perintötekijöihin on päässyt pesiytymään erilaisia silmäsairauksia aiheuttavia geenejä. Osa näistä sairauksista voidaan todeta jo pennuilla( colliella ja shelteillä CEA ja RD muilla), mutta valitettavasti osa puhkeaa esiin vasta aikuisiällä, joskus jopa 7-9 vuotiaana. Koiraa on voitu käyttää runsaasti siitoksessa ja sitten se sairastuu perinnölliseen silmäsairauteen kuten PRA . Sen kaikki jälkeläiset ovat ainakin kantajia ja osa sairaita, jos toiselta puolen on tullut sama sairasgeeni. Jälkeläisiä on myös voitu jo käyttää siitoksessa ja sairausgeeni on siirtynyt jo seuraavaan sukupolveen, siis lapsenlapsiin. Näin salakavalasti perinnölliset sairaudet pääsevät leviämään rodun sisällä. Olisikin tärkeää tutkia siitoskoirat myös siitosuran jälkeen 7-9 ikävuoteen saakka 1-2 vuoden välein. Näinhän monet vastuuntuntoiset kasvattajat tekevätkin.
Silmätarkastuksessa pyritään toteamaan kaikki epänormaalit rakenteet silmistä. Silmätarkastaja tutkii koiran luomet, sarveiskalvon, värikalvon l. iriksen, linssin , lasiaisen ja lopulta verkkokalvon. Eri roduilta etsitään eri sairauksia mutta aina tutkitaan koko silmä, ja kirjataan ylös muutokset myös harmittomat. Näin myöhemmissä tarkastuksissa voidaan seurata muutosten kehitystä.Normaalisti silmätarkastus suoritetaan epäsuoralla valolähteellä ja linssillä . Rakolampulla, joka on biomikroskoopin muunnos, voidaan tutkia silmän etuosien rakenne erittäin tarkasti linssin takakapseliin asti. Silmänpainemittaria ja ns. gonioskooppia tarvitaan viherkaihi tutkimuksissa.
Silmätarkastuksen tarkoitus on poistaa sairaat yksilöt jalostuksesta ja estää sairauksien leviäminen. Koska monet sairaudet kuten PRA, useimmat kataraktat, linssi luksaatiot, kehittyvät useimmin vasta aikuisille koirille, jalostuskoirat on tutkittava 1-2 vuoden välein rodun sairaustilanteesta riippuen. Näin pyritään minimoimaan sairaiden yksilöiden siitokseenkäyttö. Suomessa colliet ja sheltit tutkitaan jo pentuina ja yli 6 kk:n iässä tehty uusi tarkistus on lopullinen lausunto CEA:sta . PRA:sta tai kataraktoista ei anneta lopullisia lausuntoja.
Hiukan itse sairauksistakin, tässä yleisimmät.

PRA l. verkkokalvon asteittainen surkastuma on kaikista ikävin ja hankalin perinnöllinen silmäsairaus. PRA periytyy resessiivisesti ja geeni,joka sairauden aiheuttaa on pystytty eristämään. Aineenvaihduntahäiriön takia verkkokalvolle kertyy kuona-aineita ja se surkastuu. Koirasta tulee täysin sokea rodusta ja yksilöstä riippuen 1-8 vuoden välillä. Usein tälläinen koira joudutaan lopettamaan käytösongelmien ja eläinsuojelullisin perustein. Sairauden kantajat ovat täysin terveitä. Sairailla yksilöillä näkö rupeaa heikkenemään asteittain verkkokalvorappeuman edetessä, ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Sairailla koirilla voidaan silmän sähköisessä tutkimuksessa ERG:ssä havaita muutokset jo ennen verkkokalvomuutoksia.

RD l. verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä, lievistä paikallisista verkkokalvon poimuista sokeutta aiheuttaviin suuriin muutoksiin. Nämä muutokset toidaan todeta jo pennuilla. Paikalliset poimut verkkokalvon poimut ns MRD ovat vaarattomia, ja  koiria ei suljeta pois jalostuksesta. GRD tapauksessa verkkokalvolla on laajan yhtenäisen poimuston  tai suuren sikiökautisen verkkokalvon pullistuman jättämä laaja arpimuutos. Totaali RD:ssa verkkokalvolla ja silmässä on laajoja kehityshäiriöitä.

CEA l. collieiden silmän kehityshäiriö on levinnyt hyvin laajelle osaa Suomen collie- ja shelttikantoja. Sairaudessa on kolme eri vaikeusastetta ja vain vakavin häiriö albaatio eli verkkokalvon irtauma aiheuttaa sokeuden ko. silmään. 

CH/CRD ja coloboma eivät aiheuta koiralle mitään oireita, vaan sen näkökyky on normaalin rajoissa. Tämä onkin se syy, miksi sairaus on päässyt leviämään niin laajalle.

KATARAKTA l. perinnöllinen harmaakaihi sisältää useammanlaisia näkökykyä haittaavia sairauksia linssissä. Perinnöllisessä harmaakaihissa linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan. Muutoksia todetaan usein molemmissa linsseissä . Jos linssit samentuvat täysin , sokeutuu koira samalla. Eri roduilla häiriöt alkavat linssin eri osista. Valitettavasti myös harmaakaihi kehittyy useimmin aikuisiällä. Kataraktan hoitona sokeutuneille voidaan samentunut linssi poistaa ja tilalle asennetaan keinolinssi. Onneksi suurin osa katarakta-muutoksista on lieviä ja koira voi elää normaalia elämää. Jalostuksessa ei  käytetä koiria, joilla on tyypillinen perinnöllinen kataraktamuutos linssissä. Linsseissä tavataan runsaasti pieniä muutoksia, jotka eivät aiheuta sokeutta. Koiria , joilla on tällaisia muutoksia, voidaan käyttää jalostuksessa.

PHTVL/PHPV on kirjainhirviö, joka tarkoittaa sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaudessa on eri asteita pienistä kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Sitä todetaan yleisimmin dobermanneilla ja staffeilla. Myös muilla roduilla tavataan samanlaisia kehityshäiriöitä satunnaisesti. Sairaudesta annetaan lopullinen lausunto aikuiselle koiralle.
PPM on iriksen l. värikalvon kehityshäiriö, jossa  värikalvon ympärillä olleista sikiökautisista verisuonista on jäänyt jäänteinä ohuita rihmoja.  Värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin , sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset yleensä ovat lieviä, eivätkä aiheuta yleensä oireita. Joissain roduissa tavataan laajoja muutoksia ja näissä roduissa on rajoituksia jalostuskäytössä, esim. basenjit.

ENTROPIUM/EKTROPIUM ovat luomen rakenneongelmia, joissa liian löysät luomet joko kiertyvät sisään tai roikkuvat.

MAKROBLEPHARON tarkoittaa, että luomet ovat liian löysät suhteessa silmämunankokoon ja tilanteesta voi kehittyä entropium.

DISTICHIASIS l. ylimääräiset luomikarvat ovat perinnöllinen sairaus, jossa luomen reunaan kasvaa karvoja. Nämä karvat hankaavat sarveiskalvoa ja voivat aiheuttaa silmävuotoa , silmän siristelyä ja sarveiskalvohaavaumia. Joillakin roduilla karvat ovat niin pehmeitä, etteivät aiheuta koiralle oireita. Oireilevilta koirilta karvat poistetaan yleensä polttohoidolla. Ylimääräiset karvat ovat yleistyneet monessa rodussa ja jalostuksessa ne on otettava huomioon.

LINSSILUKSAATIO on ongelma joissakin terrieriroduissa ja joillakin muilla pienillä roduilla. Linssiluksaatiossa linssi repeää irti kiinnikkeistään. Jos linssi siirtyy silmän etukammioon, tilanne vaatiin välittömän leikkaushoidon.
Silmätarkastuskaavakkeeseen merkitään kaikki löydökset silmästä myös vaarattomat, jotta muutosten kehitystä voidaan seurata. Kaikki kaavakkeisiin piirretyt muutokset eivät ole perinnöllisiä sairauksia. Tämä tulisi kaikkien kaavakkeita lukevien huomioida. Kaavakkeen alaosassa olevalla sairausluetteloon merkityilla sairauksilla on jalostuskäyttöön merkitystä. Linssissä todetaan usein pieniä muutoksia esimerkiksi ns suturalinjat takakapselissa ja nukleuksen l. linssin keskiosan minimaaliset samentumat jne.. Nämä eivät ole muutoksia, jotka vaikuttaisivat koiran jalostuskäyttöön.

Virallisia silmätarkastuksia tekevät silmäsairauksiin perehtyneet Suomen Kennelliiton valtuuttamat eläinlääkärit, joita tällähetkellä on parisen kymmentä ympäri maata. Viralliset silmätarkastus tulokset ovat voimassa 12-24 kuukautta rodusta riippuen, poislukien lopulliset lausunnot.
Geenitestit ovat tuoneet paljon uutta eläintenjalostukseen. Silmäsairauksia aiheuttavian geenejä on  löydetty jo paljon ja uusia paikannetaan jatkuvasti. Testissä pystytään määrittämään, onko tutkittava yksilö terv,  kantaja tai sairas tutkittavan sairauden suhteen. Jos pentueen molemmat vanhemmat ovat todettu terveeksi, niin silloin kaikki pennut ovat terveistä eikä niistä tarvitse tutkia geenitestillä. On huomattavaa, että geenitesti kertoo yksilön tilanteen vain yhden  sairauden osalta, jota ko. geenivirhe aiheuttaa.

Kirjoittanut: Juha Pärnänen ja päivittänyt artikkelia 2010
Lahden Eläinlääkäriasema, 03-884030
www.lahdenelainlaakariasema.fi

 ©Artikkelin lainaaminen on luvallista, kun lähde ja tekijä mainitaan!